ti 16.9.2025
Fokuksessa forummarinumilainen: projektipäällikkö Hanna Niittymäki
Hanna Niittymäki aloitti uransa Forum Marinumissa vuonna 2010 museologian harjoittelijana. Nykyisin hän toimii projektipäällikkönä, ja työpöydällä on Suomen Joutsenen kävijäkokemuksen uudistaminen, joka on pääsemässä vauhtiin. Ensimmäiset makupalat tästä projektista ovat yleisön nautittavissa ensi kesänä.
Miten päädyit projektipäälliköksi Forum Marinumiin?
– Pitkän kaavan kautta. Aloitin harjoittelijana ja kesätyöntekijänä asiakaspalvelussa vuonna 2010. Kiinnostuin näyttelyiden rakentamisesta, kun vuonna 2013 vanhan päänäyttelyn uudistaminen tuli ajankohtaiseksi. Silloinen museolehtori Anna Meronen keksi viisaan ajatuksen, että tehdään se yhdessä yleisön kanssa. Se oli silloin uutta ajattelua. Pääsin mukaan projektikoordinaattoriksi. Olin ollut meidän näyttelyhankkeissa mukana ennenkin, kirjoittamassa tekstejä ja assistenttina. Jäin sille tielleni.
– Koulutukseltani olen filosofian maisteri, pääaineena yleinen historia. Nuoruudessani opiskelin puualan artenomiopintoja ja muotoilua. Myös oma veneharrastus on osoittautunut hyödylliseksi töissä.
Mikä oli ensimmäinen näyttelysi Forum Marinumissa?
– Kruununmakasiinin perusnäyttely, joka valmistui 2016. Vastasin siitä että se näyttely saatiin pystyyn. Tein monenlaista: vedin asiakasraatia, jossa pohdimme, mitä asioita merenkulusta on tärkeää tuoda esille, mitä halutaan säilyttää, mitä halutaan lisää. Kirjoitin näyttelytekstejä, suunnittelin näyttelyarkkitehtuuria, eli että mitä tulee mihinkin. Vanhan näyttelyn purku oli iso projekti! Se katosi varastojen kätköihin lepäämään ja nostimme uusia esineitä tilalle, jotka eivät olleet aiemmin olleet esillä.
Mikä on parasta työssäsi?
– Pääsen syventymään todella kiinnostaviin aiheisiin! Esimerkiksi Titanicin suomalaiset ja Lemmikit laineilla -näyttelyt olivat valtavan mielenkiintoisia.
– Näyttelyprojektit ovat luovia projekteja, joissa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa etsimme parhaat ratkaisut. Pääsen oikeasti tekemään, ja lopulta näyttely valmistuu! Kun näyttely vetää ihmisiä puoleensa, kävijät viihtyvät ja tykkäävät, tunnen onnistuneeni. Se merkitsee paljon.
– Forum Marinumissa työskentelee hienoja ja ammattitaitoisia asiantuntijoita, tuntuu hyvältä olla tässä porukassa. Talossa on omasta takaa monipuolista osaamista ja työtä tehdään suurella sydämellä.
Kerro joku mieleenpainuva muisto työurasi varrelta!
– Olin joskus nuorena flikkana Leafin purkkatehtaalla töissä kolmisen kuukautta. Siellä minun piti kuljettaa lavoja pumppukärryn kanssa. Kärryn käsittelyssä on omat niksinsä. Trukkimiehet olivat vihaisia, kun olin trukkien tiellä käytävällä, opettelussa meni aikansa, ja hermostutti. Näyttelyissä pumppukärryä tarvitaan, sillä merimuseossa on painavia esineitä. Osaan käyttää pumppukärryä tuosta vain, eli tarinan opetus on: kaikesta työkokemuksesta on hyötyä.
Mitä sinulla on tällä hetkellä työpöydällä?
– Suomen Joutsenella on meneillään viisivuotinen peruskunnostus ja samassa yhteydessä uudistamme laivan kävijäkokemuksen. Alamme päästä vauhtiin!
– Suomen Joutsen on Forum Marinumin vierailluimpia kohteita. Laiva on tärkeä suomalaisille ja tietysti erityisesti turkulaisille, mutta samalla kansainvälisesti kiinnostava, harvinainenkin täystakiloitu purjealus.
Suomen Joutsenen kannella laivakelloa on vaikea ohittaa kilauttamatta, Hanna nauraa.
– Rahtipurjelaivanakin, mutta erityisesti Suomen laivaston koululaivana sekä merimiesammattikouluna sen tärkeänä tehtävänä on ollut opettaa merestä ja merellä olosta. On siis selvää, että se jatkaa merellisen kokemisen ykköspaikkana myös nykyisessä roolissaan museolaivana! Merenkulun lisäksi laivan ylläpitoon liittyy paljon jännittävää toimintaa ja tekemistä, ja juuri nyt työn alla onkin tutkia, miten ainutlaatuinen laivaympäristö muutetaan toiminnallisiksi elämyksiksi. Näyttelysisältöjen lisäksi kävijäkokemukseen liittyvät tietysti kävijän luonteva ja turvallinen liikkuminen laivasta ja laivaan sekä oheispalvelut ja tapahtumat. Näitä kaikkia kehitämme yhdessä laivan eri käyttäjien kanssa.
– Tavoitteena on, että ensi kesänä meillä olisi jo ensimmäisiä uusia sisältöjä kävijöiden iloksi.
Mainitse joku vaikutuksen tehnyt näyttely?
– Bremerhavenissa Saksassa mieleeni jäi siirtolaisuusmuseo, jonka näyttely oli tehty niin kokonaisvaltaiseksi ja osallistavaksi, että tuntui kuin olisin itse tehnyt siirtolaisen matkan Saksasta Amerikkaan. Näyttely oli erittäin huolellisesti tehty pieniä yksityiskohtia myöten. Tietoa oli paljon, mutta ei tullut tietoähkyä. Todella kaunis, älykkäästi rakennettu kokonaisuus.
Onko näkemyksesi hyvästä näyttelystä muuttunut kokemuksen lisääntyessä?
– Kyllä. Haluan panostaa kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Aika monet museonäyttelyt ovat täynnä tekstiä ja kuvia, seisot yhdessä paikassa ja luet. Se on aika raskasta monille ihmisille.
– Aihe voi olla mikä vain. Näkökulma, joka aiheuttaa liikahduksen ja jonkun muutoksen omassa ajattelussa. Museonäyttely on aina jossain paikassa tai tilassa. Sillä on joku merkitys, siellä tehdään jotain, siellä koetaan jotain.
– Pyrkimys erilaiseen koskettavuuteen voi tarkoittaa monia asioita: vuorovaikutusta, kokeilemista, tekemistä. Se tekee näyttelystä merkityksellisemmän kuin yksipuolinen katsominen.
Suomen Joutsenen nykyisessä näyttelytilassa voi tutkia aluksen purjehdusreittejä kaikilla maailman merillä.
Onko jotain mennyt joskus oikein kunnolla pieleen?
– Joskus olemme nähneet vaivaa jonkun näyttelyn osan kanssa, esimerkiksi digitaalisen vuorovaikutteisen sisällön kanssa. Ajattelemme, että ihminen toimii siinä niin tai näin, ja tämäpäs on hieno juttu. Sitten ihmiset käyttävätkin sisältöä ihan eri tavalla kuin olimme ajatelleet, tai se ei olekaan kävijöiden mielestä yhtään ihmeellinen. Näistä me opimme ja kehitymme!
Jos resurssit olisivat rajattomat, mitä tarjoaisit kävijöille?
– Meillähän on nämä maailmanluokan laivat, Suomen Joutsen ja Sigyn kruununjalokivinä. Haluaisin saada niistä irti niin paljon kuin mahdollista, välittää sen lumon, mikä näissä laivoissa on.
– Meillä on tuo puuvenekokoelma tuolla. Olisi hauska tehdä sellainen kokemus, että kävijä pääsee puuveneellä Saaristomerelle, käyttäisin kaikkia mahdollisia immersiivisiä mahdollisuuksia ja tuottaisin sen hurman, minkä ainutlaatuinen Saaristomeri tarjoaa. Siis ilman, että oikeasti täytyy poistua kuivalta maalta.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
– Taiteesta on tullut minulle aina vain merkityksellisempää ja voisi kai sanoa, että harrastan vakavasti kuvataidetta. Tällä hetkellä suoritan kuvataiteen opintoja sekä avoimessa yliopistossa että AMK:ssa. Puuveneellämme purjehtiminen on sydämen asia.
Haluatko lähettää terveisiä?
– Äidille ja isille Naantaliin! He ovat vastuussa siitä, että rakastan merta. Olen viettänyt lapsuuden kesät meren rannalla, mökillä Luonnonmaalla. Isällä oli veneitä. Isän rakkaus mereen on periytynyt minulle.
Tutustu Forum Marinumin museoaluksiin