ma 1.12.2025
Suomen Joutsenen vaativa takilaremontti etenee museon omien työntekijöiden varmassa otteessa
Suomen Joutsenen laivamestari Perttu Mäkinen vastaa museolaivan kunnossapidosta. Takilaremontti tehdään vain kerran kolmessakymmenessä vuodessa, joten työ on tarjonnut paljon uusia haasteita.
Suomen Joutsenen laivamestari Perttu Mäkinen, kertoisitko museolaivan viimeisimmät kuulumiset takilaremontin osalta?
– Marraskuun lopulla saimme keulamaston osat kunnostettuina takaisin paikalleen. Viimeistely toki vielä jatkuu pitkään, mutta nyt sen ulkomuoto on kuitenkin palautettu. Laiva on taas hiukan enemmän itsensä näköinen, kun ei ole kahta mastoa yhtä aikaa purettuna ja riisutun näköisenä. Seuraavaksi käsittelyssä on laivan keskimmäinen masto eli isomasto, jonka osat on jo otettu alas ja viety metallipajalle talven yli kunnostettavaksi.
– Marraskuun viimeisinä päivinä saimme isomaston vaijerit vinssattua ylös Kruununmakasiinin takilapajalle. Siellä niitä työstetään talven ajan. Se on toimintaa johon museovieraatkin pääsevät tutustumaan, ja kutsumme mukaan myös vapaaehtoisia.
Kruununmakasiinin ranta muuttui työmaa-alueeksi syksyllä 2025. Nyt nostot on tehty, ja laivan edusta on jälleen ulkoilijoiden käytössä.
Työpajoja järjestetään nykyään vähän joka paikassa, mutta museosta löytyy siis takilapaja. Kerrotko hieman tarkemmin mistä on kysymys?
– Talven aikana kunnostamme mastojen vaijerit Kruununmakasiinin vintillä, eli Forum Marinumin päänäyttelyn yläkerrassa. Siinä työssä on ollut alusta saakka mukana pieni joukko vapaaehtoisia, mutta lisääkin mahtuu mukaan.
– Tekeviä käsiä tarvitaan, ja alkuun pääsemiseksi tarjolla on perushommaa kuten esimerkiksi vanhojen klääräysten ja sidosten purkua ja pensselihommaa. Jos on kiinnostusta kehittää omaa osaamista ja tehdä myös vaativampia kädentaitoja edellyttäviä hommia, niin tuemme taitojen kehittämistä.
– Vapaaehtoisten takilapaja aukeaa jälleen tiistaina 9.12.2025. Tarkoitus on kokoontua kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Ohjattua toimintaa on silloin klo 10–15. Missään nimessä emme odota vapaaehtoisilta ”täyttä työpäivää” vaan ihmiset ovat käytännössä sovittaneet nuo tarjolla olevat tunnit omien menojensa ja jaksamisen mukaan. Mukaan pääsee ilmoittautumalla ennakkoon minulle, vaikka lähettämällä sähköpostia perttu.makinen@forum-marinum.fi. Mitään ennakkoehtoja tai osaamisvaatimuksia ei ole, vaan pelkkä kiinnostus mukanaolosta riittää.
– Museokävijöille takilapajaa tullaan esittelemään talven aikana pääsääntöisesti keskiviikkopäivinä. Poikkeuksia voi esiintyä työtilanteen mukaan.
Takilan purku- ja kokoamistyössä oli mukana järeitä nostokoneita, jotka myös vaativat paljon tilaa ympärilleen. Miten näitä hommia on tehty edellisten vuosikymmenien aikana, tai vaikkapa sata vuotta sitten?
– Niin yllättävältä kuin se tuntuukin, takila on voitu purkaa kannelta käsin käytännössä missä vain, myös laivan ollessa merellä. Niin maston pystyosat kuin raa´at pystytään laskemaan ilman nosturia, jos käytössä on paljon miehiä, köysiä ja taljoja. Luultavasti purkaminen voitiin tehdä laivan normaalilla miehistölläkin talja- ja kapstaaniviritysten avulla. Useiden plokien avulla on voitu synnyttää valtava määrä taljavoimaa. Sanomattakin on selvää, että se on ollut valtavan työlästä, mutta periaatteessa edelleenkin mahdollista. Täytyy kuitenkin todeta, että onneksi meillä on nosturiautot käytössä, eikä se niidenkään kanssa helppoa työtä ole.
Sattuiko keulamaston nostotöissä jotain yllättävää? Entä onko helpompaa jatkaa isomaston parissa, nyt kun keulamasto on valmis ja kaikki työvaiheet sen osalta käyty läpi?
– Yllättävää on ettei pudotettu mitään! Ei pientä eikä isoa. Nyt kun on yhden maston osalta menty kokonainen kierros ympäri, on jo vähän helpompaa ja hyvä fiilis muutenkin. Pyritään toistamaan seuraavien mastojen kanssa se, mitä nyt on tehty hyvin keulassa. Matkan varrella kertyy myös aina pikku juttuja, joita myös voidaan korjailla kokemuksen karttuessa.
– En tiedä oliko varsinainen yllätys, mutta kun raa´at ja kaksi maston osaa pestiin sisäpuolelta, niin sieltä irtosi yhteensä 200 kg likaa eli ruosteen, maalin ja muun kuonan sekoitetta. Ajan hammas syö, ja sitähän tässä nyt ollaan pitämässä kurissa.
Takilaremontti on jokaiselle mukanaolevalle varmasti uudenlainen, ja melko poikkeuksellinen työhaaste. Miten olette omasta mielestänne pärjänneet?
– Työn eri vaiheet ja suunnitelmat on laadittu huolellisesti, joten projekti on pysynyt hyvin näpeissä! Suunnittelusta puheen ollen ei voi kuitenkaan unohtaa oman porukan ulkopuolelta saatuja oppeja. Jo hyvissä ajoin vuonna 2023 rakensimme yhteyksiä Saksan Hampuriin, jossa loimme ensikontaktit Georg Albinus -nimiseen yrittäjään. Hän on takilakunnostusten erityisasiantuntija, ja kehittynyt huippuosaajaksi olemalla mukana useissa purjelaivojen kunnostuksissa ympäri Eurooppaa. Yhdessä sitten aloimme perehtyä Suomen Joutseneen laivayksilönä. Laadimme tarkat suunnitelmat, ja häneltä opimme myös tiettyjä yksittäisiä taitoja. Erityisesti projektin alkuvaiheessa tämä oli tärkeää ja välttämätöntäkin oppia.
Laivamestari Perttu Mäkinen ja puosu Alexey Bogomolov ovat Suomen Joutsenen luottomiehet. Työparina heillä on hyvä yhteys toisiinsa. Yläilmoissakin voi luottaa siihen, että toinen on koko ajan tilanteen tasalla.
Lokakuussa laivan edustalle ilmestyi pieni telttakatos. Oliko kyseessä työmaan taukotilaksi hankittu virkistysmaja?
– Ei sentään, vaan sateensuoja tietyille työvaiheille. Teltan suojissa laivapuuseppä Marko Nikula mm. veisteli puisia tulppia raakojen päihin.
Julkisten hankkeiden yhteydessä on tapana tiedustella, ovatko aikataulu ja budjetti pitäneet?
– Keulamasto piti alun perin pystyttää keväällä 2025, mutta se siirrettiin lopulta syksyyn. Suunnitelmat laadittiin alun perinkin niin, että muutoksiin on varaa. Sittemmin on syntynyt realistisempi kuva tiettyihin työvaiheisiin. Pienet aikataulujen muutokset eivät ole syntyneet mistään erityisestä ongelmasta, vaan tiettyjen juttujen uudelleen ajattelusta. Myöskään kustannuspuolella ei ole tullut merkittäviä yllätyksiä. Työporukka on pieni, mutta onneksi budjetissa on ollut liikkumavaraa ostaa myös lyhytaikaista aputyövoimaa, kun sellaista on tarvittu.
Sivusta seuraavalle tarkkailijalle takilatyö näyttää saumattoman tiimityön malliesimerkiltä. Esittelisitkö kanssatyöntekijäsi, ja mitkä ovat terveisesi heille?
– Alexey Bogomolov on ollut minulle lähin työpari koko ajan, ja hän äärimmäisen tarkka ja huolellinen. Luotettava työkaveri kun olemme ylhäällä takilassa, ja tietysti kaikessa muussakin. Se tunne on todella tärkeä, ja se myös sujuvoittaa yleistä työotetta kun tietää että kaveri on koko ajan tilanteen tasalla ja ote pitää. Ylhäällä voi välillä olla jokin teknisesti hankala tilanne ratkaistavana, ja silloin huomaan, että ajattelemme usein samalla tavalla.
– Eugen Kirjanen on myös luotettava, kokenut ja monipuolinen työkaveri. Hän osaa kaikenlaista ja ajattelee itse, tuo jotenkin kerrointa tähän hommaan. Eugenin kanssa pystyy miettimään asioita käsillä olevaa työvaihetta pidemmälle ja hän hahmottaa hyvin kokonaisuuksia.
– Marko Nikula ei myöskään työtä pelkää ja tarttuu aina toimeen. Hänkin on äärimmäisen luotettava. Aina tietää että sovitut jutut tapahtuvat, ja homma toimii. Varsinkin puutyöt ovat hänen erityisosaamistaan ja työn laatu on aina erittäin korkealla.
– Kaikkien osalta täytyy todeta, että he suhtautuvat työhönsä kunnianhimoisesti, ja tarvittaessa haastavat ajattelullaan laivamestarin toimintaa. Se on ehdottomasti hyvä asia, ja opimme jatkuvasti toinen tosiltamme. Kyllä tämän takilahomman myötä omatkin ammatilliset taidot ovat kasvaneet, ja laivan tuntemus on lisääntynyt aivan älyttömästi!
Märssytanko on takilan painavin osa. Sen nostossa oli mukana myös työntekijöitä toiselta purjelaivaltamme, eli Sigyniltä. Onnistunutta nostoa iloittiin ryhmäkuvalla.